Uhmaikä, normaalin kehityksen ilo

Blogi on ollut pitkään hiljainen. Syyt ovat arkiset: pienellä on uhmaikä ja hän pelkää iltaisin pimeää. Molemmat ovat vanhemmille uuvuttavia mutta kuuluvat normaaliin kehitykseen ja ovat siksi meille ilo. On kulunut reilut 2,5 vuotta siitä, kun lapsemme syntyi vihreästä lapsivedestä, vinkaisi kerran ja juoksutettiin pois keuhkot mekoniumia täynnä, puolella keuhkolla hengittäen. Nyt hän on hyvinvoiva, ketterä ja tavallisesti kehittynyt lapsi. Puhe kehittyy vähän hitaasti mutta kuitenkin normaalin rajoissa. Toisaalta pieni on liikunnallinen, aurinkoinen ja sosiaalinen lapsi, joten luultavasti puheen tulon hitaus ei liity MASiin vaan siihen, että hän nyt opettelee enemmän liikunnallisia taitoja kuin puhetta. Viittomia hän käyttää edelleen aika ajoin, jos puhe ei suju tai viittoma on esimerkiksi muuten vain hauska (esim. sammakkoviittomassa käsillä tehdään "loikat").

Olisinpa arvannut tämän silloin, kun pelkäsin turhaan. Voi käydä myös hyvin.

Liikkeellä!

Odottelu palkittiin! Pikkuinen oppi kävelemään 1 v 4 kk iässä kuin vanha tekijä. Hän osaa nyt siis kävellä, puhuu kymmenisen sanaa ja viittoo muutaman viittoman. Kaikki näyttää olevan hienosti ja olen tosi ylpeä pienen taidoista. Parasta on kuitenkin iloinen ja huumorintajuinen luonne.

1,5-vuotisneuvolan aika on varattu. 1,5-vuotisneuvola on taas ns. laaja tarkastus, jossa on neuvolalääkäri mukana. Katsotaan, mitä lääkäri sanoo. Tällä hetkellä kaikki näyttää tosi hyvältä. MASista ei kaiketi jäänyt pikkuiselle mitään pysyvää.

Influenssarokotteen kumminkin otimme, en halua influenssaa rasittamaan pienen keuhkoja.

Sehän osaa jo puhua... ei vaan viittoa

Vauva reilut 10 kk on oppinut viittomaan. Käytimme isosisaruksen kanssa aikoinaan vauvaviittomia, tosin emme opetelleet niitä jutussa mainitulla kurssilla vaan muualla. Viittomat olivat kivoja ja isosisarus oppi niitä aikoinaan muutamia kymmeniä. Olemme käyttäneet samoja viittomia nyt myös vauvan kanssa, ja hän oppikin nyt n. 10 kk iässä viittomaan "ulos" ja isosisaruksen viittomanimen (viittomanimistä täällä). Ulkoilu on selvästi vauvalle tosi mieluisaa, ja hän viittoo mielellään "ulos" aina ulkoilusta puhuttaessa. Meille aikuisille on hauskaa, että vauva pystyy nyt viittomalla vähän kertomaan, mistä tykkää ja mitä ajattelee. Jatkamme varmasti viittomien käyttöä, kunnes pieni oppii kunnolla puhumaan sanojakin. Isosisarus jätti aikoinaan viittomat pois noin parivuotiaana, jolloin hänellä oli jo iso sanavarasto. Vauvan kanssa toimimme luultavasti hyvin samaan tapaan.

Moni kymmenkuinen kävelee jo ilman tukea. Meillä tätä vielä odotellaan. Vauva kyllä seisoo tukea vasten ja konttaa, mutta ei yritä seistä ilman tukea eikä kävellä. Veikkaisin, että hän oppii kävelemään jossain 15 kk iässä, samoihin aikoihin kuin isosisaruskin, joka syntyi terveenä eikä tarvinnut aluksi mitään tehohoitoa tms. Neuvolan mukaan kaikki 18 kk ikään asti on normaalia, eikä kävelemisellä ole sitä ennen mitään kiirettä. Vauvan kehitys on toistaiseksi täysin normaalia ja hän on tosi aurinkoinen lapsi.