Iltalehdessä oli äskettäin juttu pienen pojan joutumisesta ECMO-hoitoon Ruotsiin mekoniumaspiraatio-oireyhtymän eli MASin vuoksi. Jutun alussa olevat kuvat pienestä potilaasta näyttävät tutuilta; onhan kyseessä sama MAS-oireyhtymä ja osittain samat hoidotkin. Meillä on hyvin samanlaisia kuvia kotona. Oma vauvani tosin ei joutunut ECMO-hoitoon, vaan hänen kohdallaan korkeataajuusventilaatio eli "tärinä" riitti. ECMO-hoidosta on piirroskuva tässä artikkelissa. Itse en sitä ole koskaan nähnyt; näyttää todella hurjalta, vaikka tärinäkin oli melkoinen näky. ECMO on aina välillä julkisuudessa sen vuoksi, että potilaita siirretään välillä Ruotsiin hoitoihin, kun Suomen hoitokapasiteetti ei riitä; tästä puhuttiin mm. sikainfluenssatalvena 2009/2010.
Iltalehden artikkelissa mainittiin myös pienen pojan vanhemmat sisarukset. Hassua kyllä, tämä perhe on omani lisäksi ensimmäinen varmasti tietämäni perhe, jossa MAS-vauva ei ole perheen esikoinen vaan hänellä on vanhempi sisarus. Sitä vastoin tiedän viisi perhettä, joissa perheen esikoisella on ollut MAS. Johtuukohan tämä jostakin ja jos, mistä? Entä se, että näistä tietämistäni MAS-vauvoista viisi on ollut nelikiloisia tai jopa reilun 4,5 kilon kokoisia? Voihan se olla sattumaakin. En todellakaan tiedä.
Isompi lapseni kyseli viimeksi pari viikkoa sitten, miksi vauva joutui teho-osastolle. Hän muistaa vieläkin Lastenklinikan käytävät ja teho-osaston. Pikkuisemme on kohta puolitoistavuotias. En olisi odottanut isomman muistin kantavan näin pitkälle.
Onneksi pikkuisemme voi nyt hyvin. Toivon myös Iltalehden jutun pikkupojalle ja hänen perheelleen onnellista jatkoa. Toivottavasti kaikki käy heidänkin kohdallaan hyvin.
Hei, ihan sattumalta surffaillessani löysin blogisi. Oma MAS-vauvani syntyi 2013 ja silloin vastaavanlainen vertaistuki olisi varmasti ollut kullan arvoista. Muistan että googletin kaikki mahdolliset vertaiskokemukset silloin kun omani oli vielä teholla. Meillekin kävi lopulta hyvin mutta kyllähän siinä kokemuksessa oli käsittelemistä. Itse sain avun terapiasta noin vuosi vauvan syntymän jälkeen kun huomasin että oma mielialani oli kärsimässä kokemastani traumasta. Itse olin vielä synnytyspelosta kärsivä ja koin että asiat olivat menneet pieleen osittain siksi että pelkoani ei otettu tosissaan. Mutta kuten todettua, loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt meillä on täysin terve ja topakka kaksivuotias. :)
VastaaPoistaHei jennilee, kiva kuulla teistä ja hienoa, että teidänkin kohdallanne kävi hyvin! :) Aloitin tosiaan tämän blogin siksi, että kun vauvan teholla ollessa googlasin MASia, vastaan tuli ihan liikaa juttuja hengenvaarallisista keuhkovaurioista jne. ja aika niukasti mitään rohkaisevaa. Halusin kirjoittaa nimenomaan siitä, että rankasta reissusta huolimatta voi kumminkin käydä hyvin. Jos haluaisit vaihtaa pidemminkin kuulumisia, osoitteeni on tuossa yläreunassa, masvauva@gmail.com :)
PoistaHei, ihan sattumalta surffaillessani löysin blogisi. Oma MAS-vauvani syntyi 2013 ja silloin vastaavanlainen vertaistuki olisi varmasti ollut kullan arvoista. Muistan että googletin kaikki mahdolliset vertaiskokemukset silloin kun omani oli vielä teholla. Meillekin kävi lopulta hyvin mutta kyllähän siinä kokemuksessa oli käsittelemistä. Itse sain avun terapiasta noin vuosi vauvan syntymän jälkeen kun huomasin että oma mielialani oli kärsimässä kokemastani traumasta. Itse olin vielä synnytyspelosta kärsivä ja koin että asiat olivat menneet pieleen osittain siksi että pelkoani ei otettu tosissaan. Mutta kuten todettua, loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt meillä on täysin terve ja topakka kaksivuotias. :)
VastaaPoistaHei, ja kiitos meillä menee edelleen hyvin:)Itselleni oli kesällä tärkeä löytää tietoa MAS:sta, kun poika oli Tukholmassa ja muistan lukeneeni blogiasi. Siinä tilanteessa oli todella tärkeää tietää, että kaikki voi kääntyä hyväksi. Tulin kurkkaamaan blogia uudelleen ja olinkin päässyt blogiin mukaan:) Tuosta sisaruus jutusta, en osaa sanoa, mutta aika mielenkiintoista tietää onko niissä jokin yhteys? Minulle eräs lääkäri kertoi, että MAS:in todennäköisyys kasvaa yliaikaisuuden, käynnistyksen ja vauvan suuren koon vuoksi, mutta meillä ei toteutunut mikään näistä, joten selitystä ei meille löydy siitäkään. Toivotaan, että meillä kaikilla jatkossakin kaikki menee hyvin:)
VastaaPoistaHei Erna, kiva kuulla teistä! Olenkin miettinyt, mitä pikkuisellenne on kuulunut jutun jälkeen. Jännä kuulla, että teillä ei toteutunut mikään noista lääkärin mainitsemista tekijöistä - tuntuu, että valtaosa tietämistäni MAS-vauvoista on näitä isoja yliaikaisia. Mutta on muitakin.
PoistaJos kerkeät, olisi kiva jutella siitä, miten sisarukset ovat ottaneet vauvan MASin. Meillä isosisarus nimittäin ehdotti pari päivää sitten vitsinä, että voitaisiin viedä pieni takaisin teho-osastolle :D Yllättävän hyvin muistaa vielä 1,5 v jälkeen.
Oikein hyvää vointia sinulle, pienelle ja muulle perheelle! :)