Imetyksestä

Imetys on taas ollut esillä julkisuudessa vaikkapa HS:ssa . Moni äiti luultavasti suunnittelee etukäteen imettävänsä ainakin jonkin aikaa. Kun vauva sitten syntyy vihreästä lapsivedestä huonokuntoisena, pakka menee uusiksi. Vielä enemmän uusiksi, jos seuraava etappi on teho-osasto ja hengityskone.

Imetysohjeissa yleensä korostetaan, että vauvan pitäisi saada olla paljon rinnalla ja syödä usein. Eihän se tietenkään onnistunut MAS-vauvan kohdalla. Mekoniumaspiraation takia vauva vietiin heti virvoiteltavaksi ja intuboitiin alle puolen tunnin iässä. Hengityskoneessa teho-osastolla ollessaan vauva sai ruokansa eri ravintoliuoksina laskimoon. Kun vauva ei itse pystynyt syömään, maitoa piti lypsää sairaalan sähköpumpulla, mielellään kuulemma 10-12 kertaa päivässä. Ihan niin moneen kertaan en kyennyt mutta ehkä suunnilleen 8-10 kertaan päivässä. Näin runsas pumppaaminen vie todella paljon aikaa, kun jokainen pumppauskerta vie vähintään vartin, sitten on puhdistettava välineet ja yölläkin on mielellään herättävä lypsämään. Mutta siinähän se toisaalta meni, kun vauva oli joka tapauksessa toisella osastolla eikä itsellä ollut oikein muuta tekemistä kuin syödä, lypsää ja soitella vuoroin teho-osastolle, vuoroin sukulaisille vauvan voinnista. Ensimmäisenä päivänä maitomäärät olivat hyvin pieniä, muutaman millin per lypsykerta, ja sekin oli kuulemma tilanteeseen nähden paljon. Kätilöt ja teho-osaston henkilökunta olivat kuitenkin tosi kannustavia, muutaman millilitrankin maitomäärästä kehuttiin.

Hengityskonehoidon päätyttyä vauvalle alettiin antaa maitoa vähän kerrallaan nenämahaletkulla sen verran kuin maha veti, ja muistaakseni hän sai samalla pieniä makuannoksia suun kautta. Annoksia suurennettiin vähitellen muutamasta millilitrasta n. puoleen desiin kerrallaan. Oma maito ei tietenkään aluksi riittänyt – sairas vauva kuulemma tarvitseekin enemmän maitoa kuin terve, koska toipuminen vaatii lisäenergiaa. Alussa vauva sai luovutettua maitoa ja muutaman päivän päästä päästiin kokonaan omalle maidolle. Rinnalle vauva pääsi 5. elinpäivänään. Tässä vaiheessa hän oli vielä niin väsynyt, että jaksoi syödä rinnasta tai pullosta vain vähän kerrallaan ja loppu maito annettiin edelleen nenämahaletkulla. Korviketta ei sairaalassa annettu missään vaiheessa.

Olin etukäteen valmistautunut antamaan vauvalle myös korviketta, mutta MASin takia se ei tuntunutkaan hyvältä idealta, kun vauva oli niin sairas. Oli hellekesä ja mätäkuu tulossa, ja korvikepullojen steriloinnin kanssa olisi pitänyt olla tarkkana – en varmaan olisi uskaltanut vetää mitään mutkia suoraksi, kun vauva oli vielä toipilas. Lähinnä huoletti, että vauva saa sairaalajakson jälkeen ripulin ja se hidastaa muuta toipumista. Imetys kun suojaa jonkin verran ripulilta ja sairaan vauvan kohdalla pienikin suoja tuntui tärkeältä etenkin, kun oli mätäkuu tulossa.

Jälkikäteen ajatellen imetys lähti lopulta yllättävän helposti käyntiin, ja vain ensimmäisen viikon ajan piti pumpata jatkuvasti. Olen itsekin yllättynyt siitä, että vauva pärjäsi omalla maidolla monta kuukautta. Se oli paljolti myös hyvästä tuurista kiinni. En usko, että tämä olisi onnistunut näin helpolla, jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen vauva. Näin uudelleensynnyttäjänä maitoa tuli enemmän ja lypsäminen oli helppoa. Saimme myös neuvolasta tosi paljon apua mutkikkaissakin tilanteissa, esim. sairaan vauvan painonnousun seurannassa. Neuvolan toiminnasta antaisin ehdottomasti arvosanaksi täyden kympin. 

Olisi mukava kuulla myös muiden kokemuksia tällaisista tilanteista.