Synnytyssairaalaan lähtevä perhe odottaa saavansa
terveen vauvan kotiin. Aina niin ei kuitenkaan käy. MAS-vauvan kohdalla alku
voi olla dramaattinen. Meillä ainakin oli.
Lapsivesi oli hivenen vihreää, sydänäänissä
pientä vikaa. Synnyttyään vauva vinkaisi heikosti ja meni veltoksi ja
kalpeaksi. Kätilö vei hänet pois.
Pääsimme näkemään vauvan kunnolla vasta kun häntä
valmisteltiin teho-osastolle siirtoon. Hoitaja avusti hänen hengitystään jollakin laitteella, lääkäri kertoi vauvan tilanteesta. Väkeä
tuntui olevan kuin pipoa: kätilö, kaksi hoitajaa, lääkäri,
ambulanssihenkilökunta, vanhemmat, kaiken keskellä vauva. Ambulanssin lähdettyä
minut siirrettiin osastolle ja sieltä seuraavana päivänä Naistenklinikalle
vauvan lähelle.
Ensimmäinen käynti teho-osastolla oli
järkytys. Vauva oli korkeataajuusventilaatiohoidossa eli ns. tärinällä. Hänet
oli pitänyt hoitoa varten lääkitä veltoksi, ja kone täristi häntä kuin nukkea,
jossa on ompelukoneen moottori sisällä. Hoito onneksi tehosi
nopeasti, tärinästä päästiin luopumaan jo samana iltana ja hengityskoneesta
seuraavana päivänä. Vauvan keuhkovaltimopaine oli ollut koholla (PPHN), ja sen takia annettu typpioksidihoito lopetettiin vähitellen. Piuhoista luovuttiin yksi kerrallaan.
Alussa piuhoja oli varmaan tusinan verran ja ruoka annettiin ravintoliuoksena
laskimoon. Kun vauva siirrettiin 4 päivän iässä synnytyssairaalan vauvalaan, jäljellä oli enää yksi ravintoliuosletku, saturaatiomittari
ja nenämahaletku. Kotiutuessa vauva sai vielä osan ruoasta nm-letkulla, mutta siitä pystyttiin luopumaan pian ja vauva pärjäsi ihme kyllä täysin omalla maidolla. Ensimmäisinä
viikkoina syöminen oli takkuista, mutta ongelmat ratkesivat vähitellen.
Olen todella kiitollinen saamastamme hoidosta,
jonka ansiosta vauva on nyt seisomaan opetteleva, konttaava,
hyväntuulinen ja kaikesta päätellen täysin terve.
Meillä hieman samantyyppinen kokemus prinsessa me synnytyksessä. Tyttömme syntyi tammikuun 31.päivä.(laskettuaika 22.01.2018)
VastaaPoistaEi parkaissut vauvamme ja kätilö vei pienemme kiireesti toiseenhuoneeseen. Lähtiessään pyysi toista avustavaakätilöä soittamaan lääkärin paikalle.
Isänä en pystynyt odottamaan montaa minuuttia, vaan lähdin etsimään vauvaani. En saanut mennä toimenpidehuoneeseen, jossa lapseni oli. Sanoivat, että vähän ajan päästä pääsen katsomaan.
Menin äidin luo ja kerroin mikä tilanne. Ja samassa sairaanhoitajat tulivat kertomaan tilanteesta. Myöhemmin lääkäri selosti meille, että vauva on imaissut vihreää lapsivettä keuhkoihinsa.
.. Joimme synttärit kahvit itkien..
.. Yöllä hätäkaste ja vauvalle nimi.
Seuraavana päivänä äidin nouto sairaalasta ja lähtö iltapäivästä Hyks:Iin.
Pari yötä Helsingissä ja nyt takaisin kotiin.
Vauva EKMO:ssa vielä ainakin pari vrk. Voi vain uskoa ja luottaa, että pikkuinen toipuu..
Luin vasta nyt kommenttisi (anteeksi viive!). Toivottavasti tyttäresi on tervehtynyt ja koko perhe voi nyt mahdollisimman hyvin. MAS on rankka kokemus jokaiselle ja etenkin, jos ECMO-hoito on tarpeen. Kiitos, kun kerroit tapahtumasta myös isän näkökulmasta. Itselläni ovat alkuajat osittain täyttä sumua ja osittain kristallinkirkkaat. En kyennyt itkemään ennen kuin teho-osastolla tärisevän vauvan vieressä. Se näky ei ole unohtunut vieläkään, vaikka lapsi on jo kohta 4 v ja onneksi hyväkuntoinen ja hyväntuulinen. Paljon jaksamista sinulle ja koko perheellesi.
Poista