Kontrollit

Vauva on nyt yli 9-kuinen, mutta MAS ja alkuvaiheet mietityttävät välillä edelleen - lähinnä ennen neuvolakäyntejä, etenkin lääkärineuvolaa. 8 kk neuvolalääkärin mukaan kehitys on ollut täysin normaalia, mutta seurantaa pitää jatkaa kouluikään saakka, sillä jotakin pientä saattaa myöhemmin tulla esiin. Mitään isompaa ongelmaa ei todennäköisesti ole, ne olisivat jo tulleet esiin. Vauva on todella hyväntuulinen ja aurinkoinen ja kehittyy samaan tahtiin kuin isosisaruksensa aikoinaan. Hänestä ei voisi mitenkään arvata, että mitään ongelmaa on koskaan ollutkaan. Silti ennen neuvolakäyntejä mietityttää, huomataanko neuvolassa jotakin, mitä emme itse osaa ajatella. Tosi hyvältä kaikki kuitenkin näyttää. 

Sairaalakontrolleja oli kotiutumisen jälkeen kaksi, 1 kk ja 4 kk kotiutumisen jälkeen. Molemmat menivät hyvin, sen jälkeen seuranta siirtyi neuvolaan ja jatkuu siellä nyt ihan normaaliin tapaan. Neuvolassa on kaikki sujunut tosi hienosti, ja henkilökunta on ollut tosi mukavaa. Alussa käyntejä oli paljon, muistaakseni jopa kahdesti viikossa, mutta nyt tahti on sama kuin muillakin. 

Mikä ihmeen MAS?

Kirjoitan tässä blogissa vauvallani olleesta synnytyskomplikaatiosta eli mekoniumaspiraatio-oireyhtymästä, jonka takia vauva joutui hengityskonehoitoon. Mekoniumaspiraatio-oireyhtymä (meconium aspiration syndrome, MAS) on tilanne, jossa sikiö ulostaa lapsenpihkaa eli mekoniumia lapsiveteen ja aspiroi sitä eli vetää likaista lapsivettä hengitysliikkeellä hengitysteihinsä. Uloste värjää lapsiveden vihreäksi. On aika yleistä, että lapsivesi on vihreää, eikä se useimmiten aiheuta mitään ongelmia. Joskus vauva kuitenkin tarvitsee hoitoa vauvalassa tai jopa hengityskonehoitoa teho-osastolla. Meidän vauvamme hengityskonehoito kesti vajaat kaksi päivää ja tehohoito neljä päivää. Kotiin hän pääsi viikon iässä. Nyt reilun puolen vuoden iässä vauva on iloinen ja hyväntuulinen ja kehitys normaalia.

Hoitamattomana, esim. kehitysmaaolosuhteissa, MAS aiheuttaa suurta sairastavuutta ja kuolleisuutta. Suomalaisissa sairaaloissa vauvat, joilla on MAS, saavat onneksi laadukasta hoitoa. Olen todella tyytyväinen vauvan saamaan hoitoon. Lastenklinikan teho-osaston tilat tietysti olivat juuri sellaiset kuin mitä lehdissä kerrotaan eli vauvaa oli välillä vaikea päästä tapaamaan tilojen vuoksi. Henkilökunta sen sijaan oli ihanaa ja kannustavaa. 

Päätin aloittaa tämän blogin siksi, että vauvan sairastaessa olisin kaivannut tietoa siitä, mistä ihmeestä on kyse ja miten tässä käy. Lääkärit ja hoitajat kyllä kertoivat asiasta silloin, kun vauvan luona pääsi käymään. Pääosan ajasta olin kuitenkin lapsivuodeosastolla yksinäni, eikä siellä oikein ole ketään, jolta kysyä vauvan tilanteesta/ennusteesta. Lisäksi ristiriita lääkärien ja hoitajien antaman tiedon ja vauvan ulkonäön välillä oli valtava. Oli vaikea uskoa, että tässä voisi käydä hyvin, kun omin silmin näki, miten surkealta vauva näytti. Ensimmäisenä päivänä vauva oli jouduttu lääkitsemään veltoksi hoitojen takia, ja kone täristi häntä kuin räsynukkea, jonka sisällä on ompelukoneen moottori. Hirveän näköistä, mutta sen ansiosta vauva on nyt hyvävointinen ja normaalisti kehittynyt. Toivottavasti tämä blogi rohkaisee muita vanhempia, joiden vauva on tai on ollut samassa tilanteessa.

Syntymä

Synnytyssairaalaan lähtevä perhe odottaa saavansa terveen vauvan kotiin. Aina niin ei kuitenkaan käy. MAS-vauvan kohdalla alku voi olla dramaattinen. Meillä ainakin oli.

Lapsivesi oli hivenen vihreää, sydänäänissä pientä vikaa. Synnyttyään vauva vinkaisi heikosti ja meni veltoksi ja kalpeaksi. Kätilö vei hänet pois. Pääsimme näkemään vauvan kunnolla vasta kun häntä valmisteltiin teho-osastolle siirtoon. Hoitaja avusti hänen hengitystään jollakin laitteella, lääkäri kertoi vauvan tilanteesta. Väkeä tuntui olevan kuin pipoa: kätilö, kaksi hoitajaa, lääkäri, ambulanssihenkilökunta, vanhemmat, kaiken keskellä vauva. Ambulanssin lähdettyä minut siirrettiin osastolle ja sieltä seuraavana päivänä Naistenklinikalle vauvan lähelle.

Ensimmäinen käynti teho-osastolla oli järkytys. Vauva oli korkeataajuusventilaatiohoidossa eli ns. tärinällä. Hänet oli pitänyt hoitoa varten lääkitä veltoksi, ja kone täristi häntä kuin nukkea, jossa on ompelukoneen moottori sisällä. Hoito onneksi tehosi nopeasti, tärinästä päästiin luopumaan jo samana iltana ja hengityskoneesta seuraavana päivänä. Vauvan keuhkovaltimopaine oli ollut koholla (PPHN), ja sen takia annettu typpioksidihoito lopetettiin vähitellen. Piuhoista luovuttiin yksi kerrallaan. Alussa piuhoja oli varmaan tusinan verran ja ruoka annettiin ravintoliuoksena laskimoon. Kun vauva siirrettiin 4 päivän iässä synnytyssairaalan vauvalaan, jäljellä oli enää yksi ravintoliuosletku, saturaatiomittari ja nenämahaletku. Kotiutuessa vauva sai vielä osan ruoasta nm-letkulla, mutta siitä pystyttiin luopumaan pian ja vauva pärjäsi ihme kyllä täysin omalla maidolla. Ensimmäisinä viikkoina syöminen oli takkuista, mutta ongelmat ratkesivat vähitellen.

Olen todella kiitollinen saamastamme hoidosta, jonka ansiosta vauva on nyt seisomaan opetteleva, konttaava, hyväntuulinen ja kaikesta päätellen täysin terve.